Raportti riehakkaasta Tammikuun tapaamisesta 2016

Ensimmäiset rutistukset nähdään tihkusateessa Rautatientorilla, jonne on kerääntynyt runsas joukko seminaarilaisia sekä tulevia työmarkkina- ja työsuojelukonsultteja matkalla vastaanottamaan todistuksen uurastuksestaan.

Ilmassa on suuren juhlan tuntua

Puolentoista vuoden ajan on yhdessä väännetty ja käännetty, haettu ja saatu vertaistukea ja lopuksi puristettu kasaan omaan alaan liittyvä hanketyö. Ystävyyssuhteitakin on matkan varrella solmittu. Tänään konsulttikokelaat ovat koolla viimeistä kertaa näissä merkeissä ja ilmassa on suuren juhlan tuntua. Nokka kohti Kirkkonummella sijaitsevaa kongressikeskus Majvikia, jossa on alkamassa Aktiivi-Instituutin perinteinen Tammikuun tapaaminen.

Perillä hoidetaan huonejärjestelyt ja istahdetaan luentosaliin nauttimaan päivän ohjelmakattauksesta. Paikalle on saapumassa arvovaltaisia esiintyjiä tuoden tervehdyksensä yhteiskunnan päivänpolttavista aiheista.

Tilaisuuden avaa Aktiivi-Instituutin rehtori Kari Karvonen, joka toivottaa tervetulleeksi 40 valmistuvan konsultin lisäksi 90 osanottajan suuruisen seminaariväen. Karvonen käy läpi opiston kuulumisia ja pohtii haasteita aikuiskoulutuksen tarjoajana niukkenevien resurssien kourissa.

– Aikuiskouluttajista joka neljäs on työttömänä. Olen havainnut trendejä opettajan profession muuttumisesta fasilitaattoriksi, mikä osaltaan järisyttää perinteistä opettajan ammatin arvostusta. Onnittelen teitä opiskelijoita siitä, että olette päätyneet satsaamaan itseenne aikuiskoulutuksen avulla näinä vaikeina aikoina, lausuu rehtori.

Järki käteen ja sopimaan

Seuraavaksi rehtori kutsuu lavalle työmarkkinaneuvotteluissa seilaavan, ”yhteiskunnan vaikutusvaltaisimman merikapteenin”, STTK:n puheenjohtaja Antti Palolan. Tämä aloittaa muistuttamalla, että kattava koulutusjärjestelmä on luonut edellytykset suomalaiselle pärjäämiselle.

– Tämän päivän leikkauksilla syödään tulevaisuudesta, jolloin työelämän mallin muuttuessa työntekijät joutuvat päivittämään osaamistaan monesti, Palola ennustaa.

Siinä tilanteessa hänen mukaansa korostuu aikuiskoulutuksen rooli. Koulutus on Palolan mukaan yksi tekijä tuottavuuden parantamisessa. Myös työpaikoilla aikaansaadaan tuottavuutta yhdessä työnantajien ja työntekijöiden kesken.

Palola muistuttaa Suomen sijainnin määrittelevän sen, että vientikilpailussa lähdetään takamatkalta. Valtiovalta esittää kirittäjäksi innovaatioita, mutta niitä ei Palolan mukaan synny pakottamalla vaan niihin tarvitaan tähtien ja planeettojen oikean asennon lisäksi resursseja. Puheenjohtaja peräänkuuluttaa suomalaiseen yhteiskuntaan luottamuspääomaa, jolla olisi myötävaikutusta myös sopimiskulttuuriin.

Palolan matkan jatkuessa kohti työmarkkinaneuvottelujen viidettä yritystä hän esitti näkemyksensä aikaisempien yritysten kaatumiseen milloin palkansaajapuolen ja milloin hallituksen tai työnantajapuolen virheiden vuoksi. STTK:n puheenjohtaja vakuutti olevansa muita halukkaampi neuvottelemaan, jotteivat erityisesti pieni- ja keskituloiset naiset julkisella sektorilla kärsisi suurimpia menetyksiä.

– Aikana, jolloin yllämme leijuvat talouden taantuma, pakolaiskriisi, geo- ja turvallisuuspoliittiset uhkakuvat ja ennalta-arvaamaton lopputulos USA:n presidentinvaaleissa, on ensiarvoisen tärkeää vaikuttaa siihen, että oman maan asiat laitetaan kuntoon. Järki käteen ja sopimaan, kuuluu viesti.

Laatu ratkaisee

Vuoroon päästetään Timo Lindholm, Sitran uuden työelämän ja kestävän talouden teeman johtaja. Lindholmin on otsikon mukaan määrä latoa tiskiin taruja ja totuuksia työn tuottavuudesta. Vaikka tuottavuustermi kalskahtaakin etäiseltä ja insinöörimäisen teoreettiselta, se on Lindholmin mukaan tärkeä ja perusteltu määrite, joka vaikuttaa osaltaan meidän kaikkien työn takana. Hän muistuttaa tuottavuustermin alkuperästä, johon amerikkalaisen taloustieteilijän 1700-luvun kirjoituksessa viitattiin ”työläisten tuotantovoimana”. Nykypäivänä teollisuustuotannon ja palvelutyön vastakkainasettelu on Lindholmin mielestä vääränlaista mittaamista.

– ”Suo, kuokka ja jussikin” edustaa vanhaa ajattelua. Määrän mittaaminen ei yksin riitä, laatu ratkaisee. Osaaminen aikaansaa fiksua ja kestävää tuottavuutta, Lindholm toteaa.

Sen sijaan tuottavuuden lisääminen henkilöstön määrää vähentämällä on hänen mukaansa lyhytnäköinen keino. Tänä päivänä tuottavuuden avain onkin se, että työ organisoidaan sujuvammaksi ja mielekkäämmäksi. Lindholm naurattaa yleisöä muistuttamalla, ettei hän itsekään lähde aamuisin töihin BKT:n vaan mielekkään tekemisen vuoksi.

– Työn mielekkyyden kautta päästään tuottavuuden kasvuun myös silloin, kun kone ei tule korvaamaan ihmistä vaan ihmisen ja koneen yhteistyö tekevät työstä mielekkäämpää. Huonolla organisoinnilla tehokaskin kone on hyödytön, Lindholm muistuttaa lopuksi.

Opiskelijahankkeiden esittely

Lounaan jälkeen esitellään ensimmäiset opiskelijahankkeet. Aiheet ovat lähellä omaa osaamista ja niistä kertominen on luontevaa. Otsikot ovat kuvaavia ja jotkut aiheuttavat vastustamatonta hilpeyttä. Esitysaika on lyhyt, mutta powerpointit on huolellisesti laadittu aikataulu mielessä. Yleisöltä kirpoaa kysymyksiä ja kommentteja, Eeva tekee huomioita ja toimii moderaattorina, vie mikrofonia kädestä käteen. Kuullaan, että osa hankkeista on jo edennyt työpaikoilla toteutukseen.

Seitsemän kohdan lista

Ohjelma jatkuu filosofian ja retoriikan tutkija Severi Hämärin evästyksellä siitä, miten tunteet tulisi ottaa huomioon tiukassa neuvottelutilanteessa. Hämäri maalaa alkuun monelle tutun asetelman neuvotteluhuoneessa: osapuolet yrittävät runnoa läpi omia etujaan, kukaan ei kuuntele toistaan, epäluottamus vallitsee ja lopulta luovutetaan kaikkia epätyydyttävä ratkaisu käsissä.

– Tunnustan itsekin syyllistyneeni ”kokous-ääliön” rooliin. Vinoumia ihmismielen ajattelussa edustavat yli-itsevarmuus ja pyrkiminen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Hämäri on laatinut seitsemän kohdan listan asioista, jotka tiedostamalla neuvottelutilannetta voi kuitenkin hallita. Huomiota tulisi kiinnittää neuvottelijoiden väliseen suhteeseen eli siihen, kuinka he näkevät toisensa. Kommunikaatiota havainnoimalla voi todeta, esiintyykö neuvottelijaosapuolissa esimerkiksi ylimielisyyttä tai käskytystä. Luottamus kantaa vain siihen saakka, kunnes toiselta osapuolelta vilahtaa ketunhäntä kainalosta. Mikäli neuvotteluun tullaan ilman halua yhteisestä tavoitteesta, ei myöskään ole etukäteen pohdittu vaihtoehtoja. Lapsikin osaa sanoa, mikä on reilua ja mikä ei, mutta joskus reiluus unohtuu neuvottelutilanteessa. BATNA (=Best Alternative To a Negotiatied Agreement) haastaa ajattelemaan, mikä on paras vaihtoehto silloin, jos tavoiteltuun sopimukseen ei päästä. Sitoumuksesta kertoo esimerkki, jonka mukaan Ahtisaari neuvotteluratkaisua hakiessaan tiedusteli osapuolilta, ovatko he tosissaan.

Lopuksi Hämäri muistuttaa, että hyvä neuvottelija säilyttää aina hallinnan tunteen. Myötätuntoa kokeva ihminen on kuulemma neuvottelutilanteessa vaarallisin, sillä hän tietää, mistä napeista painelee. Hillary Clintonin lausuman mukaan meidän tulee ymmärtää vihollisiamme ja sitä, mikä liikuttaa toista ihmistä.

– Empatia on ase, käyttäkää sitä!, kehottaa Hämäri.

Pukuloistoa, laulua ja tanssia

Näiden evästysten jälkeen on aika vaihtaa kulttuurin pariin. KulkuriTeatteri on poikennut taloon tarjoten tunnelmatuokioita sekä onnittelunsa valmistuville. Nautimme seuraavan puolituntisen pukuloistosta, ryhmälauluista, tanssista ja Aktiivi-Instituuttiin viittaavista sutkautuksista. Ei haittaa, vaikka yksi mummoista putoaa tiimellyksessä lavan taakse.

Salaliitto ja päivänpäätös

On aika Jukka Sarpakunnaksen vetää yhteen päivän anti. Pontevaan alkuun päästyään Jukalle selviää kuitenkin salaliitto, jota on puuhattu hänen selkänsä takana. Jukka istutetaan tuoliin lavan eteen ja opiskelijat yksi toisensa jälkeen lausuvat hänelle kiitoksensa eläkkeelle jäämisen hetkellä. Kankaalle saadaan teknisten haasteiden jälkeen heijastettua muistoja yhteisestä taipaleesta. Opiskelijat osoittavat suosiotaan seisten Jukan nieleskellessä liikutustaan.

– Verkostoitukaa, tukekaa toisianne, kuuluu Jukan evästys opiskelijoille.

Seuraavaksi siirrytään hotellihuoneen puolelle virkistäytymään ja vaihtamaan vaatteet loppuiltaa silmällä pitäen. Päivä on saamassa arvoisensa päätöksen.

Juhlan aika

Taikasauva on heilahtanut ja saliin virtaa juhlavaa väkeä piikkikoroissaan, nutturoissaan, hyvin istuvissa puvuissaan, kuohuviinilasi kädessään ja posket punottaen. Käsillä on illan huipennus, todistustenjakojuhla.

Rehtori onnittelee ensimmäisenä, seuraavaksi nostetaan malja Emman tervehdykselle maanjäristysten vaivaamasta Kuubasta. Eeva käskyttää kokelaat riviin, sitten kutsutaan yksitellen lavalle, todistus käteen, seuraa niiauksia, kumarruksia, halauksia, myös muutama isojen miesten karhunhali. Taputukset ja huudot raikuvat. Onnittelemaan saapuvat liittojen edustajat, tehyt, superit, jytyt, työkaverit, ystävät. Vastavalmistuneet työmarkkinakonsultit järjestäytyvät luokkakuvaan. Räpsitään kuvia, yhdessä ja erikseen.

Seuraavaksi ovat vuorossa työsuojelukonsultit. Lisää todistuksia, onnitteluja, shampanjapulloja. Joukkio ei malta pönöttää perinteisessä luokkakuvassa vaan hyökkää epämääräisenä laumana karjahdellen lattian pintaan kuin jääkiekon maailmanmestarit ikään.

Sitten, aivan kuten Linnan juhlissa, kamerat sammuvat ja reportteri poistuu paikalta.

Päivä numero kaksi koittaa mahdollisuudella tutustua Majvikin Jugendlinnaan. Toiset saunovat ja ehkä joku rohkea pulahti mereen. Sitten on vuorossa hankkeita, hankkeita ja hankkeita. Iltapäivä on kuitenkin jo pitkällä ja kotimatka häämöttää. Laukut on pakattu, odotetaan bussikuljetuksen lähtöä, vannotaan jälleennäkemisen valat. Jotkut suunnittelevat uusia yhteisiä koulutuksia.

Onnea matkaan, uudet konsultit! Olkoon koulutuksestanne hyötyä silloin, kun työpaikallanne tarvitaan työmarkkina- tai työsuojelukonsultointia. Kun haluatte jatkossakin kouluttaa itseänne, tiedätte mistä meidät löytää.

Teksti: opiston markkinointipäällikkö Kristiina