Blogi
23 / 01 / 19

Työmarkkinakonsultti Teppo Näivön oppimispäiväkirja: ”Jotain uutta, jotain tuttua, hieman jännittävää”

Työmarkkinakonsultti Teppo Näivön oppimispäiväkirja: ”Jotain uutta, jotain tuttua, hieman jännittävää”

Seurasimme työmarkkinakonsultiksi valmistuneen Teppo Näivön (pääluottamusmies, Jyty) opiskeluvaiheita ja tunnelmia opiskelupäiväkirjan muodossa.

Jakso 1, helmikuu 2018: ”Jotain uutta, jotain tuttua, hieman jännittävää”

Maanantaina tuntui jännältä. En yleensä hirveästi tuppaa jännittämään uusia tilanteita tai ihmisiä ja näinhän siinä kävi jo heti aulaan saapuessa, että löysin mukavia, täysin tuntemattomia tyyppejä, joilla on sama matka yhteiseen päämäärään.

Jos ajatellaan päivä kerrallaan.

Maanantaina aloitimme tutustumalla toisiimme ja saimme oppia oppimisympäristön käyttöä – helppoa, jos on joskus jotakin verkkopalvelua selannut.

Seuraavana päivänä päästiin tutustumaan Sanomatalolle ja kyselemään kiperiä kysymyksiä parille toimittajalle. Käynti oli todella miellyttävä ja kiinnostava, hienoa nähdä tuoreen median syntymää.

Iltapäivästä kävimme läpi sosiaalisen median vaikuttamista ja erilaisia palveluita. Itse löysin Twitterin. Käytän tätä suoraan tiedonhankintaan oikeiden ihmisten ja kanavien seuraamisessa. Vaikuttaa hyvältä!

Illasta päästiin syömään Matti Pellonpään ja Tauno Palon ”kantapaikkaan” herkullisia ruoka-annoksia, kuten Vorshmackia ja lettuja.

Seuraavien päivien aiheina oli muutosviestintää ja sen käytäntöjä. Käytännön esimerkkeinä saimme kuulla Koskelan yhteisön muutoksesta ja muutoksessa käytetyistä työkaluista viestinnässä sekä johtamisessa. Yleisesti hyvin mielenkiintoista, kun ajattelee omaa työyhteisöään ja löytää myös sopivia tekniikoita parantamaan työhyvinvointia kuin jaksamistakin.

Mieletön kurssiporukka, hyvät luennoitsijat ja iloinen ammattimainen ote. Uskon, että tulee antoisa vuosi.

Pidin kovasti päivistä Aktiivi-Instituutissa, oli kivaa.

Jakso 2, huhtikuu 2018: ”Työlainsäädäntöä ja hanketyön paineita”

Maanantaina istahdimme taas jo tutulla porukalla Aktiivin luokkahuoneeseen ja nopeiden kuulumisten jälkeen Rikhard-opettaja pääsikin aloittamaan yhdellä tehtävämme peruspilareihin kuuluvalla aiheella, työlainsäädännöllä. Voisi kuvitella, että aihe on saharaakin kuivempi aihekokonaisuus, mutta pakko sanoa, että aihe vei mennessään. Vaikka jakson aiheet rakentuivatkin työlainsäädännön pohjalle, oli mielenkiintoista kuulla, kuinka kirjoitettuja lakeja oikeussalissa todellisuudessa tulkitaan.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme työsopimuslailla, aiheena äärimmäisen tärkeä, koska harvoin pääsemme henkilöstönedustajana vaikuttamaan työsopimuksen syntyvaiheisiin. Tämän takia onkin tärkeää tuntea käytössä olevien työsopimusten kiemurat. Näihin vaikuttamalla voimme suojata tulevia työntekijöitä jo ennakkoon. Vink vink!

Tiistaina, ohjelmasta poiketen, jatkoimme työaikoihin ja vuosilomaan liittyvillä aiheilla. Näiden osalta olisin ehkä kaivannut enemmän työehtosopimuksen kannalta katsottuja tulkintoja, mutta kyllä ne perusteet sieltä pohjalta silti löytyivät. Arjessa näitäkin aiheita käsitellään runsaasti, joten hyvin olennaista tietoa.

Molempina päivinä käytiin aiheen lopuksi myös konkreettisia tapauksia läpi ja niiden oikeuden päätöksiä. Täytyy sanoa, että lopputuloksia on aina vaikeaa ennustaa, vaikka maallikkona homma näyttäisikin hyvin varmalta.

Keskiviikkona pääsimme tutustumaan Helsingin käräjäoikeuden istuntoon, käsittelyssä oli työsyrjintätapaus. Oli todella mielenkiintoista päästä fyysisesti paikan päälle katsomaan, minkä näköistä ja minkälainen tunnelma oikeuden istunnossa oli. Samoin käytänteet ja toimintatavat olivat minulle täysin vieraita. Päivän seurasimme todistajanlausuntoja ja lopuksi päätöspuheet. Omaa tulkintaa on hankalaa muodostaa, koska molempien osapuolten näkemyksissä oli vahvuuksia ja heikkouksia. Jännityksellä odotan lopputulosta. Oikeus voittakoon!

Kouluviikon viimeisenä päivänä, torstaina, kävimme vielä lyhyesti läpi työsuhteen päättämiseen liittyviä asioita. Työsuhteen ”luonnollinen” päättyminen ei yleensä aiheuta toimenpiteitä edunvalvonnan osalta, mutta kun työsuhde päättyy joko taloudellisiin tai henkilöperusteisiin syihin, on asiansa osaavalle edunvalvojalle sitäkin arvokkaampi rooli paikallaan. Sen asian myös opin oikeudenkäyntiä seuratessani.

Kaiken kaikkiaan oli taas huikean opettavainen ja omaa roolia työpaikalla tukeva viikko. Hanketyöt painavat päälle taustalla, mutta alitajunta on viritetty tekemään hommia sen osalla, joten kyllä se siitä. Hanketöiden yhteistyöryhmästä sain hyviä vinkkejä, miten viedä kokonaisuutta eteenpäin, joten vertaistuki kunniaan.

Ison osan opiskelun mielekkyydestä tekee juurikin äärimmäisen huumorintajuinen ja vahvojen ammattilais-kollegoiden vertaistuki, verkostoitumisen intensiivikurssi parhaimmillaan!

Seuraavaa jaksoa odotellessa.

Jakso 3, lokakuu 2018: ”Voihan motivaatio!”

Maanantaina junalla kohti Helsinkiä ja raottelemaan pää painuksissa Aktiivi-Instituutin ovea. Kesän helteet ja monet touhut eivät olleet edistäneet opiskeluun liittyviä etätehtäviä käytännössä mitenkään. Ajattelin jo luovuttaa ja lähteä kotiin mököttämään.

Ensimmäisellä tunnilla lähdettiin liikkeelle osakeyhtiöön liittyvästä lainsäädännöstä ja sen talouden hallinnasta. Yritystalouden käsittely on siinä mielessä tärkeää, että se on hyvä perusta oppia seuraamaan myös muunlaisia talouskokonaisuuksia, kuten kunnat, valtio ja erilaiset yhteisöt.

Päivän muut aiheet pyörivät pitkälti samantyyppisellä sektorilla, paitsi viimeinen osio: hanketöiden tilannearvio! Tuomiolle siis. Olin unohtanut varata ajan, mutta no problem! Pääsin ensimmäisenä arvioitavaksi.

Kaikeksi ihmetyksekseni työni olikin opettajan mielestä erittäin hyvässä vaiheessa ja muutamalla kohtuullisen pienellä lisäyksellä homma saadaan vietyä maaliin. Mieletön helpotus! Motivaatio, täällä tullaan!!

Seuraavana päivänä kävimme läpi tilinpäätöksen perusteita ja Ralf Sund STTK:sta kävi kertomassa meille talouden ajankohtaista faktaa. Viisas mies. Iltapäivästä kävimme tutustumassa Palkansaajien tutkimuslaitokseen sekä Kuluttaja- ja kilpailuvirastoon. Molemmat mielenkiintoisia kohteita, mutta itselle mielenkiintoisempi oli jälkimmäinen.

Keskiviikkona pohdimme kuntien, soten ja valtioiden kilpailutukseen liittyviä seikkoja ja lainsäädäntöä. Mielenkiintoista kuulla, että lakiin on tullut muutoksia, joka isolta osin järkeistää mielestäni aikaisemmin kohtuullisen järjetöntä lainsäädäntöä. Päivän päätteeksi kävimme vierailulla Suomen Pankin rahamuseossa, missä alkuun pientä johdattelua Suomen talouden ennustamisesta. Tunnustan, ei ehkä lempiaiheeni, mutta kohde oli mielenkiintoinen. Illasta herkuttelemaan loistavaan ravintolaan, all-you-can-eat-tyyppisesti ja ruoka olikin herkullista!! Nam!

Torstain aloitti Erkki Auvinen, työelämäasiantuntija STTK:sta, josta voisin sanoa, että mielestäni jakson antoisin osio. Sain runsaasti inspiraatiota omaa hanketyötäni ajatellen ja muutenkin nautin luennosta Erkin osallistavan tyylin johdosta. Tämän jälkeen etsimme iloa työn tiimellyksestä ja lopuksi vielä prosessista ajattelumallia Lean-oppeihin tutustuen.

Niin se motivaatio!

Ehdottomasti kurssin liima on uskomattoman ihanat opiskelutoverit. Heidän vertaistuellaan sain taas kadonneen motivaation jyrkkään nousuun ja minusta tuntui, etten ole ongelmieni kanssa yksin. Ei tarvitse lähteä stand up -keikalle, jos nauraa haluaa, riittää kun lähtee opiskelemaan työmarkkinakonsultiksi.

Kiitos kaikille!

Jakso 4, joulukuu 2018: ”Helpottunein mielin”

Maanantai koitti ja istuin lähijunassa matkalla kohti Helsinkiä. Mieli oli tyyni ja odottavainen. Hanketyön ja tehtävien osalta olin saanut jo vahvistuksen, kaikki valmiina. Ei olisi uskonut muutama kuukausi sitten kolmatta jaksoa aloitellessani, että nyt ollaan tässä.

Odotin kovasti opiskelutovereiden kohtaamista ja Aktiivi-Instituutin tarjoamia mielenkiintoisia luentoja.

Pääsimme alkuun monimutkaisen aiheen saattelemana, Sote-uudistukseen liittyvissä kiemuroissa. Luennoitsijana oli Riitta Työläjärvi, joka osasi avata näinkin hankalan aiheen ymmärrettävään muotoon. Lounaan jälkeen koitti itselleni äärimmäisen mielenkiintoinen aihe tietotekniikan merkityksestä tulevaisuuden työssä. En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut lääketieteellisistä asioista, mutta lääkäri Madis Tiik Virosta avasi todella mielenkiintoisesti tulevaisuuden teknologiaa liittyen mm. potilastietojärjestelmiin ja älylääkkeisiin. Mihin tämä maailma on menossa? Lopuksi kävimme läpi, kuinka kotimaamme edunvalvonta tapahtuu käytännössä EU-pöydissä Jarmo Oikarisen johdolla.

Tiistaina tutustuimme KT-pääkallopaikkaan, missä Henrika Nybondas-Kangas ja Canelia Wessman kertoivat mahdollisen Soten vaikutuksista tuleviin työväestön siirtymiin maakunnan ja yksityisten välillä sekä sen aiheuttamien sopimusongelmien kiemuroihin.

Loppupäivästä Anne Leinonen neuvoi meitä parhaansa mukaan, kuinka Powerpoint-ohjelmaa tehokkaimmin hyödynnetään ja miten valmistella sisällöllisesti toimiva esitys.

Keskiviikkona jatkoimme Annen johdolla hetken aikaa, jonka jälkeen siirryimme tutustumaan Kevaan. Jaana Stenman piti meille luennon eläketurvajärjestelmästä. Mielenkiintoista tietoa tulevien eläköitymisien aiheuttamista haasteista ja siitä, mihin suuntaan eläkeiät ovat karkaamassa. Päivän lopuksi luotiin vielä vilkaisu hanketöiden maailmaan ja tulevaan valmistumiseen Tammikuun tapaamisessa.

Torstaina Johanna Värmälä kertoi meille päätöksentekoon liittyvästä vaikuttamisesta ja siitä, kuinka päätökset ylipäätään valmistellaan ja toteutetaan kunnallisella sektorilla. Mielestäni erittäin kiinnostava aihe, koska olen aina ollut sitä mieltä, että kunnallinen politiikka ja kunnan henkilöstö tulee olla vahvemmin tekemisissä toistensa kanssa. Pelkästään virkamieskoneiston kuuleminen ei aina anna riittävää kuvaa asioiden tilasta.

Tämän jälkeen Katariina Murto luennoi STTK:sta ja ajankohtaista asioista työmarkkinakentällä. Katariina on mielestäni kovan luokan ammattilainen omalla alallaan ja äärettömän miellyttävä luennoitsijana. Kiitokset tästä!

Erkki Auvisen luennon jouduin valitettavasti jättämään väliin aikaistuneen kotiinpaluun takia, harmillista, koska viimeksi Erkin luento oli yksi kurssin parhaista.

Mutta yksi asia minua jää harmittamaan. Tämä oli nyt tässä.

Työmarkkinakonsultin tutkinnon suorittamisen ehdottomasti parasta ja tärkeintä antia ovat olleet upeat opiskelutoverit. Vertaistuen määrä opiskelun edetessä, monet uskomattomat tarinat ja huikeat persoonat ovat tuoneet elämääni aivan uudenlaisen ystäväpiirin. Liittorajoista riippumatta! Nöyrimmästi haluan kiittää kaikkia kurssitovereitani näistä unohtumattomista hetkistä.

TMKT18 never forget!

Jakso 5, tammikuu 2019: ”Työmarkkinakonsultti T. Näivön viimeinen lokimerkintä”

Jo maanantaina minut valtasi ajatus siitä, että loppuviikko on meidän huippuporukan viimeinen kohtaaminen tällä kokoonpanolla. Se oli toisaalta aika surullinen ajatus, mutta huomioiden ajatuksenjuoksuni, uskon siihen, että tapaamme vielä ja nykyteknologia kuitenkin mahdollistaa yhteyden ylläpitämisen hieman kaukaisempienkin kollegoiden kanssa.

Mutta kuitenkin, se oli siinä.

Tammikuun tapaaminen oli meidän juhlaa. Päivän poksautti käyntiin STTK:n puheenjohtaja Antti Palola tulevaisuudennäkymillään. Antin jälkeen luennoitsijoina oli oikeusalan huippunimiä, kuten Seppo Koskinen ja Anja Lahermaa, jotka antoivat näkökulmaa oikeuden päätöksiin sekä tasa-arvokysymyksiin. Tuire Tamminiemi taas kertoi itse prosessista ja koneiston taustasta, joka oikeusjärjestelmän paksujen verhojen takana pyörii.

Mato Valtonen lopetteli päivän kevyemmin aihein ja pohdiskeli ajatuksia yhdenvertaisuudesta sekä luovuudesta. Hyvä päätös luentopäivälle.

Pikaisen tauon jälkeen päästiin itse asiaan, nimittäin valmistujaisjuhlaan. Jari Tuomainen ja Rikhard Zitting Aktiivi-Instituutista jakoivat todistukset ja sitten oli liittojen aika muistaa valmistuneita. Kaiken kaikkiaan juhla oli mieleenpainuva ja viimeinen pykälä tämän koulutuksen osalta. Torstai oli suuren juhlan aikaa, eikä suotta, kaikki me olimme tehneet ison työn tämän eteen.

Perjantaina pääsin pitämään päättäjäispuheen, toivottavasti sellaisen, jossa oli edes hivenen tolkkua. Huomioiden edellä mainitsemani ajatuksenjuoksun, voi olla, että kuulijat elivät suuren hämmennyksen vallassa. Aplodit seisten yleisöltä (ei kerrota, että oltiin sovittu aplodien antamisesta seisten) olivat merkki onnistumisesta tai sitten kuulijat kiittivät puheen päättymisestä. Mielessäni uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Loppupäivä sujui hanketöiden esittelyn merkeissä, uskomattoman hienoja töitä olivat kollegat saaneet aikaiseksi. Saattaa olla, että palaamme näihin myös oman työn merkeissä.

Mitä jäi käteen?

Ajatuksen tasolla valmistuin. Mutta itse katsoisin asiaa niin, että nyt pääsin vasta alkuun. Ei ole tarkoituksenmukaista jäädä siihen mielikuvaan, että valmistuminen on se viimeinen viisaus – ei todellakaan. Nyt on aika aloittaa opitun hyödyntäminen ja kehittyä vieläkin paremmaksi siinä, mihin meitä on valmisteltu.

Sain jo kotikasvatuksessa sen opin, että kiitos ei käyttämällä kulu. Tämän olen saanut kokea tähän ikään ehtiessäni jo monesti. Sana ”kiitos” merkitsee aina sitä, että olen huomannut tekemäsi työn ja olen kiitollinen siitä sinulle. Olet sen ansainnut ja paljon enemmän. Tärkeää on muistaa kiittää myös itseään, vaikka sen muiltakin kuulisi. Ota siis rohkeasti kiitos vastaan, tulipa se sitten keneltä tahansa.

Kiitollinen olen erityisesti teistä ihmisistä ja kokemuksista, joita olen vuoden aikana kohdannut. Tämä on se asia, mitä sinunkin kannattaa ammentaa koulutuksesta, jos päätät lähteä siihen mukaan.

Kiitos!

Over and out!

Teppo