Esittelyssä työsuojeluvaltuutettu Helena Perttula

Tässä sarjassa esittelemme Aktiivi-Instituutin koulutuksia suorittaneita opiskelijoita.

Olen Helena Perttula ja tulin valituksi Tehyn pääluottamusmiehen pestiin vuonna 1992, kunnes siirryin työntekijöiden päätoimiseksi työsuojeluvaltuutetuksi vuonna 2016. Olen koulutukseltani suuhygienisti ja toimin erityspalveluja kehitysvammaisille tuottavassa ETEVAssa.

Pitkän henkilöstönedustajan uran aikana olen käynyt Aktiivi-Instituutin koulutuksissa useasti. Ensimmäisen kerran osallistuin luottamusmiesten peruskurssille 1990-luvun alussa silloisessa TVK-opistossa Kirkkonummen Evitskogissa. Koulutuskeskuksen tiloissa oli tuolloin pubi, jossa kävin kerran pistäytymässä. Monipäiväisissä koulutuksissa oli voimaannuttavampaa saada omaa aikaa omassa huoneessa ja sosiaalisen introvertin onneksi keskusteluja käytiin muuallakin kuin pubissa.

Koulutuksia juuri omiin tarpeisiin

Olen osallistunut vuosien varrella lyhyisiin ja pidempikestoisiin koulutuksiin. Aktiivi-Instituutin koulutusohjelman ilmestyessä vuoden lopulla olen aina tutkinut sen tarkkaan läpi ja pohtinut aiheiden perusteella, mikä minulle olisi tarpeen juuri nyt. Aktiivin koulutustarjonnassa arvostan monipuolisuutta ja erityisesti työsuojelupuolella opistolla on minusta paljon annettavaa.

Haluan sanoa, että jos et henkilönedustajana kouluttaudu, olet väärässä paikassa! Työnantajan kanssa käytävissä neuvotteluissa pitää olla argumentit hallussa. Vaikka kuinka lukisit ja opiskelisit asioita itsenäisesti, niin kurssiyhteisö antaa aina enemmän, koska voit hyödyntää kollegoiden kokemuksia ja esimerkkejä. Edustustehtävässä tarvitaan tietoa ja jos tulet valituksi etkä hae tietoa ja koulutusta, niin et voi olla ajan tasalla tehtävissäsi. Minulle on työnantaja sanonut, että siitä tiedosta mikä sinulla on ammentavat muutkin.

Työsuojelukonsultin tutkinnon suoritin vasta 2018. Tutkinto sisälsi hyviä aiheita ja sain mukaani muutamia kontakteja, joilta kysellä vertaistukea. Viime aikoina olen käynyt työsuojelupuolen koulutuksissa, koska olen halunnut vahvistaa valtuutetun roolia. Olen huomannut, että vanha pääluottamusmiehen roolini kummittelee taustalla ja se on ihan hyvä, koska toimisin varmaan eri lailla ilman tuota kokemusta. Työyhteisösovittelusta olen tykännyt erityisesti, koska uskon onnistuneen sovittelun parantavan kaikkien työhyvinvointia ja se on taito, jota kaikki hedit tarvitsevat.

Kouluttautumisuraltani en osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, koska niin paljon on huippuhetkiä. Olen niihin huonompiin hetkiin saanut paljon tausta-apua juuri koulutuksista. Joku sanoi kerran koulutuksessa, että ”siinä on vaaransa, kun on ollut pitkään töissä ja saanut paljon tietoa ja koulutusta, niin alkaa ymmärtää työnantajaansa”. On kuitenkin syytä muistaa, että hedenä olet työntekijöiden edustaja ja työnantajia edustavat muut tahot, jotka kyllä pitävät huolen omistaan.

Vie oppeja maltillisesti eteenpäin

Toisinaan koulutusten aikana on syntynyt mahtava flow-tila yhteisön kesken. Työhön palattuani olen törmännyt arkeen, kun opitut ja koetut asiat on pitänyt ”suomentaa”. Olen oppinut, että koulutuksessa syntyneitä ideoita pitää viedä maltillisesti eteenpäin eikä olettaa, että ne toteutuisivat saman tien. Usein toimii, kun edistää ideaa yhteistyössä muiden kanssa. Idean toteutuminen on minulle tärkeämpää kuin siitä kunnian ottaminen.

Hyväksyn sen, ettei myöskään henkilöstönedustajan hommassa kannata odottaa mainetta ja kunniaa. Neuvoni on, ettei omaa arvoaan pidä nostaa liian suureksi, koska edustettavien luottamuksesta menee pohja. Hyvä henkilöstönedustaja ei tuo itseään tarpeettomasti esille.

Kohti uutta vaihetta elämässä

Minulla on tapana tehdä käsitöitä, kun istun koulutuksissa. Se on pitänyt minut hetkessä ja kuulolla niin, etteivät ajatukseni pääse harhailemaan. Laskemisen takia joudun pitämään kieleni kurissa enkä pääse liikaa kommentoimaan. Olen aina kysellyt paljon omasta tiedontarpeestani johtuen, mutta toivottavasti saanut muitakin hereille ja aktivoitua keskustelua. Virkkausharrastuksen ansiosta minulla on muun muassa kolme kalastajanlangasta tehtyä sängynpeitettä.

En luultavasti enää osallistu Aktiivi-Instituutin koulutuksiin, sillä jään eläkkeelle viimeistään vuoden 2021 lopussa, vaikka mahdollisesti jo aikaisemmin. Viime Tammikuun tapaamisen jälkeen tuli haikea olo, että tämä taisi olla viimeinen koulutukseni täällä. Työelämässä yritän vähän hellittää, mutta olen silti varonut laittamasta päivämäärää eläkkeelle siirtymiselleni, koska pelkään sen vaikuttavan ajattelutapaani, että viitsinkö enää kaikkeen ryhtyä.

Eläkkeellä en putoa tyhjän päälle enkä näe itseäni miettimässä, etteikö tekemistä löytyisi. Koiraihmiset tietävät koiraharrastuksestani, joka on ollut minulle tärkeä ammattiyhdistystoiminnan rinnalla. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, jaksanko vielä eläkkeellä seurata yhteiskunnallisia asioita jopa kahden uutislähetyksen verran taustoittamisineen illassa.

Lempisarjakuvassani Lassi ja Leevi on Lassi joutunut ilmapallon vietäväksi tuntemattomille maille ja kysymys kuuluu, voivatko asiat enää olla huonommin. Voivathan ne, jos vastaan tulisi vaikka lentokone. Ikinä asiat eivät ole niin huonosti, etteivät ne voisi olla vielä huonommin. Tämä positiivisesti sarkastinen ajattelutapa on siivittänyt minua elämässäni eteenpäin.

Helena